Kolumni Raahen Seudussa 4.7.2013

Olin Pekanpäivien aikaan muissa maisemissa, mutta pääsin tunnelmaan valtakunnan median välityksellä. Ison mediatalon nettivideosta katsoin, kuinka historiallisen sukelluspuvun kopiota testattiin näytösluonteisesti Pikkulahdella.

Samaan aikaan netin kautta kantautui väliaikatietoja Raahe Festivalin hyvistä yleisömääristä. Pääsipä kaupungissa pysähtynyt tivolikin uutisiin, vaikka vorojen vierailu ei varsinaista imagon kiillotusta olekaan.

Viestintätyöläisenä näen Raahessa paljon kiinnostavaa, josta voisi ammentaa kaupunkimarkkinointiin sisältöä. Kantakaupungin perinteisten kohteiden ohella historiallista – jopa esihistoriallista – näkökulmaa tarjoavat esimerkiksi Kastellin linnanrauniot, joiden tarina on jäänyt pitkälti kertomatta.

Minulle läheisintä Raahessa on Rantajatsit. Juhlavuotta viettävä festivaali tiivistää kaupungin parhaat puolet: meren, luovuuden, kansainvälisyyden ja talkoohengen. Samoja vahvuuksia hyödyntää täällä moni muukin toimija ja tapahtuma. Toistaiseksi kesän parhaan Raahe-päivän vietin lasten kanssa Fantissa Ekoilua-porukan rakentamassa seikkailumetsässä.

Kaupunkimarkkinointi ei ole vain turistien houkuttelua. Yhtä lailla yhteisiä kokemuksia, kertomuksia ja identiteetin palasia tarvitsevat raahelaiset itse. Yhden kertomuksen alku voi olla esimerkiksi kaupungin nettisivuille ilmestyneessä sloganissa ”Hyvän tuulen Raahe”.

Ja nyt kun Raahessa on peräti kaksi rautatieasemaa, niiden kautta kulkijoille on syytä tehdä selväksi, missä mennään. Olisi ihan merkittävää mainosta, jos sen toisenkin aseman kohdalla junassa kuulutettaisiin ”seuraavaksi Raahe”.

Toivottavasti onnistunut sukellustempaus saa jatkoa ja ”Raahen vanhimman asukkaan” tarinaa kehitetään edelleen. Ensimmäisenä ei tarvitse teemapuistoja havitella, mutta osaavissa käsissä puvusta voi kehittyä ihan oikea vetonaula. Niiden käsien palkkaaminen maksaisi itsensä kyllä takaisin.

Meidän perheen oheistuote-ehdotus on sitten Wanha herra -kortonki. Siinäpä kieli- ja mielikuvaa kerrakseen.