Vaalikoneissa on monta ongelmaa, jotka heikentävät niiden soveltuvuutta oman ehdokkaan etsintään: ihmiset vastaavat niihin eri logiikoilla ja painotuksilla, niissä unohtuu usein puolueiden olennainen rooli ja teknisten kämmäilyjenkin vaara on olemassa.

Eurovaaleissa korostuu politiikan sisältöihin liittyvä ongelma, johon vaalikoneet eivät juuri vastaa. Euroopan tason politiikassa on monta sellaista kysymystä, joista pitäisi tietää aika paljon ennen oman mielipiteen muodostamista. On lisäksi sellaisiakin äänestäjiä, jotka eivät etsi mahdollisimman paljon samaa mieltä olevaa ehdokasta, vaan ehdokasta, joka osaa avata EU-politiikan sisältöjä, perustella kantansa ja osoittaa toimintatapansa tehokkaiksi.

Olen valinnut oman ehdokkaani tutustumalla hänen politiikkaansa ja toimintaansa parin vuoden ajan. Tämä tutustuminen on muovannut omaa ajatteluani ja kääntänyt minut hänen kannalleen asioissa, joista minulla ei aiemmin ollut riittävästi tietoa. Toisaalta tiedän myös, missä ja minkä painoisissa asioissa olemme eri mieltä.

Koska kaikilla ei ole mahdollisuutta työskennellä ehdokkaansa kanssa samassa työpaikassa, hätäavuksi tarjotaan vaalikoneita, johon vastaamiseen pitäisi itse olla samanlainen asiantuntija kuin toivoo ehdokkaan olevan. Vaalikoneet onkin ehkä tarkoitettu jonkinlaisen esikarsinnan tekemiseen, mutta sen jälkeen joukosta erottuvien ehdokkaiden mielipiteisiin pitää päästä tutustumaan jotenkin muutoin.

Näissä eurovaaleissa ehkä parasta on tähän mennessä ollut Ylen meppigalleria. Neliminuuttiset videot ehtivät antaa jonkinlaisen kuvan paitsi ehdokkaan esiintymistaidoista myös sisältöosaamisesta. (Katsoituimmat videot ovat tietysti suosittuja huumoriarvonsa vuoksi.)