”Unelmien järjestörakenteessa” huolehditaan sekä jäsendemokratiasta että tavoitteellisesta toiminnasta.

Keskiviikkona Tampereella puoluesihteeripaneelissa kysyttiin ”unelmien järjestörakennetta Vasemmistoliitolle”. Unelmoin varsinaisesti hieman toisentyyppisistä asioista, mutta järjestörakenteen kehittäminen on oleellinen kysymys puoluesihteerin työssä.

Vastasin kysymykseen, että järjestörakennetta pitää tarkastella jäsenen toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksien kautta. Etsimällä suorempia vaikuttamisen ja toimimisen reittejä nähdään tasot ja vaiheet, jotka voidaan ohittaa. Esimerkiksi puoluekokousedustajien valintatapa on esimerkki toimintatavasta, jota kannattaa yksinkertaistaa jäsendemokratian parantamiseksi. Yksinkertaistaminen on kehittämisen luonnollinen suunta muutenkin.

Tämän näkökulman voi vielä jakaa kahteen osaan: 1) missä rakenteessa jäsendemokratia ja jäsenoikeudet toteutuvat parhaiten ja 2) miten jokainen löytää oman tapansa toimia ja organisaation voimavarat saadaan keskitettyä tavoitteelliseen toimintaan.

Järjestörakenteeseen vaikuttaa omien toiveidemme lisäksi yhteiskunnan rakenne. Kunta- ja vaalipiiritasolla pitää olla jokin Vasemmistoa edustava taho. Tulevaisuuden maakuntahallinto antaa myös tilaisuuden tarkastella sitä, millaisia alueellisia tasoja puolueorganisaatioon tarvitaan ja miten yksittäisen jäsenen rooli silloin toteutuu.

Eräs vaihtoehto olisi yksinkertaistaa puolueen jäsenyyttä siten, että kaikki kuuluvat suoraan piirijärjestöön eikä paikallisosastoihin. Silloin paikallisten ja muiden puolueen piirissä toimivien organisaatioiden – ovatpa ne osastoja, kunnallisjärjestöjä, verkostoja, toimintaryhmiä tai vaikka muita kansalaisjärjestöjä – rooliksi selkiytyisi paikallisen tai temaattisen toiminnan tekeminen. Jäsenbyrokratian toimivuus ja jäsenoikeuksien toteutuminen varmistettaisiin kuitenkin piiritasolla.

Tässä mallissa pitää ratkaista, miten varmistetaan jäsenmaksujen kanavoituminen tasapuolisesti myös paikallistoimintaan. Myös jäsenrekrytointi jäisi yhä käytännössä paikallisten yhdistysten ja ryhmien vastuulle. Toisaalta kehitystyössä kannattaa ottaa tarkasteluun myös ei-alueellisten piirijärjestöjen mahdollisuus.

Täytyy vielä todeta, että jos Vasemmiston nykyistä järjestörakennetta pidetäänkin epäselvänä, sitä voisi selventää jopa ilman sääntömuutoksia. Jäsenelle on säännöissä jo tarjolla monia vaihtoehtoja järjestäytyä, toimia ja vaikuttaa, mutta vaihtoehtojen kirjoa ei juuri pidetä esillä. Selvää tuskin on sekään, mistä ja millaista apua saa oman toiminnan käynnistämiseen tai löytämiseen.

Kuva: FreeImages.com / Nick Benjaminsz