Vasemmiston piirikokous äänesti puoluevaltuuston jäsenet ja keskusteli kunnallisvaaleista.
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston kevätpiirikokous pidettiin tänään Oulussa. Kokous äänesti piirin viisi edustajaa puoluevaltuustoon seuraavaksi kolmevuotiskaudeksi. Puolet kokousedustajista kirjoitti minunkin nimeni äänestyslappuun, joten jatkan puoluevaltuustossa vielä toisen kauden, ellen tule valituksi puoluesihteeriksi. Kiitos luottamuksesta!
Piirikokous päätti tukea kumpaakin puoluesihteeriksi pyrkivää piirin aktiivia. Piirihallitus antoi tukensa minulle jo aiemmin. Valinta puoluevaltuustoon on välitavoite, jonka toteutuminen takaa mahdollisuuden vaikuttaa puoluejohdossa jatkossakin.
Missä roolissa vaikutankin, haluan vahvistaa puoluevaltuuston roolia päätöksenteossa. Valtuutetuille ei ole ainakaan tällä kaudella järjestetty perehdytystä työskentelyynsä. Olemme tehneet tärkeitä päätöksiä esimerkiksi hallituksessa olemisesta, mutta kahdessa vuosittaisessa kokouksessa ei ohjata puoluetta strategisesti – mikä johtuu toki koko strategiaprosessin näkymättömyydestä.
Myös kesän puoluekokouksen päätettäväksi tulevan tavoiteohjelman käsittelyssä puoluevaltuusto on ollut vain kommentoivassa roolissa. Vaaliohjelmien sanamuodoista olemme kyllä äänestelleet. Näiden toimintatapojen väliin haluan kehittää puoluevaltuuston varsinaista roolia.
Kunnallisvaaleihin jäsenlähtöisesti
Piirikokouksen yleiskeskustelu ei yltynyt kovin kiihkeäksi. Sen verran huomasi, että puheenvuoroja käyttäneet puoluevaltuustoehdokkaat tulivat valituiksi vähintään valtuuston varajäseniksi. Aktiivisuus siis kannattaa.
Itse puhuin kunnallisvaaleista ja puolueen jäsenten osallistumisesta. Kuntavaaleista puhuttiin muutenkin jo paljon. Minusta ne tarjoavat tilaisuuden kehittää puoluetoimintaa jäsenlähtöisemmäksi.
Piirin kunnallisvaalityöryhmän jäsenenä ehdotin, että järjestettäisiin pian tilaisuuksia, joissa ehdokkuutta pohtivat ja vaalityöstä kiinnostuneet ideoivat ja kertovat, mitä haluavat vaaleissa tehdä. Tämä olisi tärkeää tehdä ennen kuin piirijärjestö päättää resurssiensa sitomista esimerkiksi vaalityöntekijään tai hankintoihin.
Ennen kuin piiri päättää, millaista osaamista se hankkii muualta, aktiiveilta kannattaa kysyä, kuka haluaa pitää esiintymiskoulutuksia, tehdä taittotöitä tai askarrella vaalimateriaaleja. Tai mitä kukakin osaa. Vapaaehtoisvoimien mahdollisimman aikaisella osallistamisella uudet ideat nousevat totuttujen toimintatapojen rinnalle alusta lähtien.
Valtuuttamisen vaikeus
Näiden ehdotusten takana on havainto siitä, ettei moni tiedä, mitä kaikkea he voivat puolueen piirissä tehdä ihan omaehtoisestikin. Puolueen kulttuuriin kuuluu se, että moni toimija, jolla on itsellään osaamista ja osaavaa porukkaa ympärillään, on ensisijaisesti vaatimassa puolueelta toimenpiteitä tilanteessa kuin tilanteessa. Syystä tai toisesta monikaan ei tunne valtuutusta tehdä asioita ensisijaisesti itse.
Samoja asioita olen opiskellut kantapään kautta työssäni Vasemmistonuorten viestinnässä. Perustimme vuoden 2013 liittokokouksen jälkeen viestintätyöryhmän, jonka toiminta ei ottanut tuulta alleen. Vedin työryhmää itse, ja hienoista suunnitelmista huolimatta sen rooli ei vain tuntunut löytyvän.
Vuosi sitten alkaneella liittokokouskaudella työryhmää on ajateltu hieman uudelta pohjalta. Toimintatavat löytyvät tekemällä, ja tekemistä kyllä löytyy, kun vain listataan asioita ja aletaan toteuttaa niitä. Vapaaehtoisten osallistaminen ja toiminnan joukkoistaminen ei voi olla liian pitkälle mietittyä – ei ainakaan niin pitkälle, että miettimiseen oikeastaan menee se aika ja innostus, jota tekemiseen olisi. Näitä kokemuksia kertasin hieman myös puheenvuorossa tänään.
Viimeksi kokoustimme viestintätyöryhmän kanssa perjantaina. Huomasin taas, että kun ihmiset saavat tilaa eivätkä ole riippuvaisia portinvartijoista, alkaa tapahtua.
Kuvassa piirikokouksen julkilausumavaliokunta laatii kokouksen kannanottoa.