Olympiaylpeydestä ihmiskaupan häpeään

Raahen Seudussa kolumnin otsikko oli lyhentynyt muotoon Olympialaisista ihmiskauppaan.

Olympialaisista olen huomannut toistaiseksi kolme urheilusuoritusta: Mira Potkonen sai nyrkkeilypronssia, painissa suomalainen melkein pärjäsi ja Usain Bolt ehti hymyillä kameralle voittaessaan sadan metrin välierän.

Mielenkiintoisempaa on ollut urheilujournalismin seuraaminen. Toimittajien valinnoilla stadioneiden, ratojen ja altaiden tapahtumille luodaan tuloslistoja laajempaa merkitystä.

Toimittajat voivat esimerkiksi kehystää urheilijan lajinsa ammattilaiseksi tai jonkun toisen vaimoksi, äidiksi ja valmennettavaksi – kuten järkyttävän moni tekee. He voivat pönkittää yhteiskunnan ahtaita ulkonäkönormeja nimittelemällä urheilijoita pullukoiksi – kuten Maikkari – ja haukkua urheilulajeja niiden oletetusti nuorten harrastajien vuoksi – kuten Hesarin toimittaja skeittausta.

Moni penkkiurheilija on puuttunut urheilutoimittajien syrjiviin ja normittaviin kommentteihin. Sosiaalisen median aikakaudella yhteistä todellisuutta luovat onneksi monet muutkin kuin uutisotsikoiden tekijät.

Olympialaisten merkitys kansallistunteen rakentajana ei ole ollut minulle tärkeää enää pitkään aikaan. Ymmärrän parhaiten suomea puhuvia, joten samaistun heihin helpoiten, mutta oikeasti kokemukseni elämän haasteista muistuttaa todennäköisesti enemmän saksalaisen tai brasilialaisen mediatyöläisen kokemusta kuin suomalaisen huippu-urheilijan.

Samoin kuin olen kykenemätön ylpeilemään suomalaisuudella, olen onneksi yhtä kykenemätön häpeämään sitä. Tämä tuli mieleen lukiessani tutkivaa journalismia kidutetuista ihmiskaupan uhreista, jotka Maahanmuuttovirasto käännyttää hallituksen käskystä takaisin kiduttajiensa kynsiin.

Pakolaisuuskriisissä toimittajat käyttävät yhtä lailla määrittelyvaltaa kuin urheilussa. He voivat kertoa turvaa etsivistä ihmisinä, yksilöinä, vertaisina. Valitettavan moni on päättänyt antaa kaikupohjaa vihamieliselle nimittelylle, epäinhimillistämiselle ja löysille salaliittoteorioille.

Italiaan Suomesta käännytettäviä ihmiskaupan uhreja edustaa Riossa kymmenen urheilijan pakolaisjoukkue. Tämä on melkoista valkopesua poliisiväkivallalla ja ihmisoikeusloukkauksilla rakennetuille kisoille. Ehkä näiden urheilijoiden tarinat kuitenkin auttavat ihmisiä kohtamaan toisiaan ihmisinä.

Julkaistu Raahen Seudussa 19.8.2016

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.