Nämä olivat vuoden 2017 siisteimmät jutut

Unohdetaan masennus, huonot työnhakukokemukset ja demokratiaa paskonut hallitus – tässä on pelkästään siistejä ja parhaita asioita, joita tapahtui vuonna 2017:

2017 oli kokonaisuudessaan vauvavuosi eli sain seurata nuorimmaiseni kasvua, kuulla ensimmäisenä sanana lausutun isin, nauttia lukemattomista ihanista nukahtamishetkistä vauva rintani päällä ja tutustua päiväkotiinkin hänen seurassaan. Pelätty ”prismaperhe-elämä” ei toteutunut tälläkään kertaa, sillä olemme ajatelleet enemmänkin vauvan tulleen mukaan meidän rientoihimme kuin meidän jotenkin muuttaneen vauvan elämään. Vauvajuttuihin liittyen täytyy erikseen mainita ystävieni järjestämät yllätysvarpajaiset, joiden rakkautta olen välillä muistellut huonompina itsearvostuksen hetkinä.

Kävin vuoden aikana ehkä viidessä konsertissa, joista mieleenpainuvimmat olivat Pyhimyksen keikka isolla kokoonpanolla Lahden Sibelius-talossa sekä Ultra Bran nostalgiaspektaakkelit Ilosaaressa heinäkuussa ja Helsinki-areenalla joulukuussa.

Kesästä on lomareissujen lisäksi jäänyt mieleen Porin SuomiAreena. Sielläkään ei metsästetty tarjouksia automarketissa vaan vauva kulki mukanamme vastaanotoilla ja kavereita tapaamassa. Yövyimme ihanan järven rannalla, ja viikko huipentui torstain voimauttavaan bileiltaan.

Vuoden ulkomaanmatkat suuntautuivat perinteisten Tukholman ja Tallinnan lisäksi Strasbourgiin sekä kolmeen b-kirjaimella alkavaan paikkaan. Strasbourgissa tutustuimme Raahen silloisen kaupunginhallituksen kanssa EU-politiikkaan ja kauniiseen kaupunkiin. Berliinin-matka oli vauvan ensimmäinen lento ja minullekin ensimmäinen reissu Saksaan. Minskissä Valko-Venäjä (Belarus) näytti komeammalta ja länsimaisemmalta kuin olin kuvitellut. Budapestin-loman menomatka oli puolestaan isompien lasten ensimmäinen lento ja minullekin matka oli ensipulahdus kylpyläkaupungin vesiin.

Tippuminen kaupunginvaltuustosta ja kunnallisten luottamustehtävien jättäminen jätti paljon enemmän aikaa käytettäväksi lasten kanssa. Raahe-viikoilla suunnittelemme nykyään viikko-ohjelman, johon kuuluu uimista, leffoja, pelailua ja sellaista. Nyt isyyslomalla olen päässyt syventämään suhdetta myös helsinkiläiseen lapseeni, vaikka ei se mitenkään pinnallinen ennenkään ollut.

Aikaa on ollut myös lukemisen lisäämiseen. Varsinkin loppuvuoden sairasloman aikana ja jälkeen luin enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä. Kiinnitin myös aiempaa tietoisemmin huomiota siihen, että luen muidenkin kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Vuoden lopuksi pääsin vielä julkaisemaan runokirjankin, kun Kasvatin sormen kasvoihini – runoja luopumisesta ilmestyi Mediapinnan Suomi 100 runokirjaa -sarjassa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.