Olen seurannut presidentinvaaleja ristiriitaisin tunnelmin. Yhtäältä olen ollut helpottunut päätöksestäni skipata kaikki vaalityömahdollisuudet, toisaalta on ollut outo olo, sillä muutaman vuoden sisällä olen tehnyt tiiviisti hommia monessa vaalikampanjassa. Sairastelu on kelpo syy jättää vaalitouhut väliin ja presidentinvaaleista touhottaminen tuntuu muutenkin kiinnostavan vain puolueihmisiä, mutta kyllä tässä on vähän ulkopuolinen olo ollut.

Vaaleilla ja äänestämisellä on minulle erityinen merkitys, sillä Jehovan todistajana en saanut äänestää. Annoin valtiollisissa vaaleissa ensimmäisen ääneni keväällä 2011 pian sen jälkeen, kun olin jättänyt lapsuudenuskontoni.

Olin kyllä harjoitellut äänestämistä ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan vaaleissa monta kertaa ennen noita jytkyvaaleja. Opiskelijakunta oli harmaa alueeni, josta osasin olla sopivalla tavalla hiljaa todistajapiireissä. Opiskelijatoiminnassa on omat täysin epäpoliittiset ulottuvuutensa, mutta kyllä minä olin aina kiinnostunut juuri siitä poliittisesta vaikuttamisesta, jota opiskelijakunta teki ja tekee ammattikorkeakoulussa ja varsinkin sen ulkopuolella.

Välillä poliittisuus pulpahti muidenkin näkyviin esimerkiksi siten, että lehdessä oli kuva, jossa vedin opiskelijayhdistyksen puheenjohtajana kuntavaalipaneelia. Sain kuulla siitä kritiikkiä vanhemmiltani, mutta muuten seurakunnassa siihen ei puututtu – enkä itsekään mennyt ”väärintekoani” kenellekään tunnustamaan, vaikka se ensin tuntui välttämättömältä.

Minulla ei uskoakseni ole naiiveja käsityksiä poliittisten muutosten tekemisen vaikeusasteesta tai edustuksellisen demokratian kaikkivoipaisuudesta. Ymmärrän, että äänestäminen vaaleissa on minulle tärkeää siksi, että olen elänyt suurimman osa elämästäni yhteisössä, joka ei edes yritä olla demokraattinen vaan pitää itseään teokraattisena, jumalan johtamana. Samasta syystä todennäköisesti uppouduin politiikkaan pian Jehovan todistajista eroamiseni jälkeen.

Kun äänestin ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa, olin valinnut ehdokkaakseni tutun kulttuuritoimijan Vasemmistoliiton listalta. Äänestin ennakkoon käydessäni Oulussa, jotta en törmäisi raahelaisiin todistajatuttaviini. Synnyinkaupungissakin oli vaara ”jäädä kiinni” tutuille todistajille, mutta jotenkin piiloutuminen postikonttorin pitkään jonoon tuntui turvallisemmalta.

Huomenna menen äänestämään toisissa presidentinvaaleissani. Ehdokkaan valitsin jo vuosi sitten. Sovimme lasten kanssa, että menemme Raahessa yhdessä äänestyspaikalle ja sen jälkeen vaalilounaalle. Vähän toivon, että joku todistajatuttu näkee.